Kell’ onni on, se onnen kätkeköön

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön… MIKSI? Miksei näin: Kell’ onni on, se tartuttakoot sen kaikkiin muihinkin? Vai onko niin, että kun suurin osa ihmisistä haluaisi, että asiat olisivat paremmin niin sinne keskelle ei haluta ketään hyppimään onnesta? Ei haluta, että kukaan aiheuttaa muille mielipahaa ja alemmuuden tunnetta. Eli jos vaikka olisitkin onnellinen niin turha sitä on muille näyttää.

Olen muutenkin miettinyt näitä suomalaisia sananparsia ja tullut siihen tulokseen, että suurimmaksi osaksi niissä ei ole mitään järkeä. ”Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”. Noi voi olla, että jos joskus jotain yrität niin ei välttämättä mene homma ykkösellä maaliin, mutta tämä kasku on suomennettavissa minun mielestäni näin: ”Älä edes yritä, koska epäonnistut kuitenkin.”. Itse olen tällaisen version kannalla ”Joka kuuseen ei kurkota, pysyy katajapuskassa lopun ikänsä”.

”Kulje aina sammutetuin lyhdyin.” Voin kertoa, että koitin tuota Los Angelesissa 8 kaistaisella motarilla pilkkopimeässä ja meinasin kuolla! Kehä I ruuhka-aikaan arkena potenssiin kymmenen oli niiden autojen määrä, mutta vauhti oli n. 100 km/h. Toisin kuin kehällä, jossa liikenne usein matelee. Siellä kun paineltiin vahingossa ilman valoja pimeässä niin voin vakuutaa, että tuo kyseinen sananparsi ei oikein toiminut.

”Matti kukkarossa”, no olisiko Matin jo aika tulla sieltä pois. ”Kellä vittu, sillä valta” ei päde näin tasa-arvon aikaan.

Näitä ja monia muita ”viisauksia” olemme aina kuulleet ja ehkä jopa huomaamattamme levitämme niitä myös eteenpäin. Nämä ovat eräänlaisia uskomuksia, jotka periytyvät sukupolvilta toisille. Uskomukset pinttyvät vuosien saatossa syvimpiin olemuksiimme ja niiden kanssa elämme läpi elämämme. Mainitsin edellisessä kirjoituksessani, että mikäli et ohjelmoi itse omaa sisäistä kovalevyäsi niin muut tekevät sen. Nuo sananparret ovat vain pikkuriikkinen esimerkki siitä, miten meihin on kylvetty erinäköisiä uskomuksia, mutta todellisuudessa kaikki ajatuksemme ja tekomme ovat eri uskomusten aikaansaannoksia. Meihin on jokaiseen ohjelmoitu kovalevy aivan kuin omistamiimme tietokoneisiin. Ero on siinä, että sinun tietokoneesi sisältää juuri ne asiat, kuvat, kansiot ym., jotka sinä olet sinne laittanut. Sinun pääsi sisältää ne asiat ja uskomukset, jotka joku muu on sinne laittanut. Tämän kun sisäistää ollaan jo voiton puolella. Tästä eteenpäin jatko riippuu itsestäsi ja siitä millaisia uskomuksia haluat alkaa mieleesi kylvämään. Tottakai omaamme tietoja ja taitoja, joita olemme itse päähämme asentaneet, mutta suurin osa siellä olevasta datasta on tullut ympärillä vaikuttaneista ihmisistä. Kun ihminen on n. 6 kk ikäinen vauva, alkaa lähimmäisten omat uskomukset siirtyä langattomasti vauvan kovalvylle ja tämä datansiirto jatkuu aina hautaan saakka. Tehokkainta siirto on vauvasta noin 25 vuoden ikään saakka, jonka jälkeen kovalevy alkaa rankemmin suodattamaan sinne pyrkiviä uusia uskomuksia.

Miten sinä opit puhumaan? Otitko 1-vuotiaana suomenkielen sanakirjan käteen ja aloit pänttäämään miten suomea puhutaan? Epäilen. Opit kuulemalla kun vanhemmat, mummot, vaarit, sedät ja tädit lirkuttelivat sinulle. Kuulit niin monta kertaa sanan äiti tai isi, että kun vihdoin avasit sanaisen arkkusi, tuli sieltä ensimmäisenä ulos jompaa kumpaa noista muistuttava sana. Tällä tavalla sinuun on asennettu suomenkieli. Luin kerran amerikkalaisesta pariskunnasta, jotka eivät voineet saada lasta. He adoptoivat pienen, muutaman kuukauden ikäisen vauvan kiinasta ja ennen kuin vauva saapui perheeseen, meni pariskunta opiskelemaan kiinankieltä iltakouluun. Kun sukulaiset kysyivät, miksi he ovat menneet opiskelemaan kiinaa, vastasi pariskunta, että on hyvä jos vauva ymmärtäisi edes heitä kun kasvaa isommaksi. Me kaikki tiedämme, että sillä ei ole mitään merkitystä missä ihminen syntyy. Jos vauvana vaihtaa maisemaa ja kasvaa vaikkapa Italiassa niin aika varmuudella ensimmäinen jokellus muistuttaa sanaa madre eli äiti. Sanotaan, että olemme seitsemän lähimmän ihmisen summa. Perimme heidän ajatukset, uskomukset, tyylin, käytöstavat ja paljon muuta. Heitä voisi kutsua roolimalleiksi. Hyvä uutinen on se, että tiedostamalla tämän, voimme itse vaikuttaa jatkossa siihen keneltä otamme vastaan vaikutteita.

relationship-management

Aivan kuten puhekieli, meihin tarttuu kaikki muutkin uskomukset ja tavat, joita meille pienenä istutetaan. Oli hassua huomata jouluateriaa avokin kanssa suunnitellessa miten erilaiset herkut pöytiin haluttiin. Minä halusin kinkun, Tiina kalkkunan. Minä halusin lanttulaatikon, Tiina perunalaatikon. Minä halusin kaloja ja mätiä, Tiina herneitä ja … en edes muista. Meillä oli harvemmin lapsena perunalaatikkoa tai herneitä, Tiinan perheessä ei syöty kinkkua tai mätiä. Niin ne tavat seuraavat meitä aina lapsuudesta aikuisikään saakka.  Samalla tavalla periytyy uskomukset. Yksi vahvimpia uskomuksia ihmisellä liittyy rahaan.

Raha ei ole tärkeää. Raha on kaiken pahan alku. Rahalla ei saa onnea. Se on vaan sitä rahanpaskaa. Wtf? Miksi sitten niin moni riita liittyy rahaan? Tai lähinnä rahattomuuteen. Rahalla ei ehkä saa ostettua onnea kaupan hyllyltä, mutta rahattomuus taatusti aiheuttaa onnettomuutta. Jos raha ei ole tärkeää niin koitapa elää vaikka vuosi ilman sitä. Et siis saa käyttää euroakaan. Millä maksat asumisesi, ruokasi, liikkumisesi, vaatteesi ym? Ihmisen päällimmäinen pyrkimys on onnellisuuteen sen kokonaisuudessaan. Ajatellaan vaikka, että jos meiltä puuttuu jotain tai jokin asia estää meitä olemasta onnellinen niin toisille rahan suoma mahdollisuus voi täyttää tuon aukon. En tarkoita, että kaikki reijät on paikattavissa rahalla, jokaiselle onnellisuus tarkoittaa jotain henkilökohtaista.  Sitä en silti ymmärrä, että miksi meille uskotellaan, että raha on pahasta? Ei raha itsessään ole paha vaan vika on aina käyttäjässä. Guns don’t kill people, people do!  Ei sitä välttämättä kukaan tänä päivänä suoraan tule sinulle sanomaan, mutta äänettömiä viestejä meille lähetetään jatkuvasti. Ja jos emme ole valppaina, ne painuvat suoraan alitajuntaamme. Otetaan esimerkki vaikkapa kaikkien niin rakastamasta lässyn lässyn leffasta Titanic. Ne, joilla oli rahaa asuivat hulppeissa sviiteissään ja viettivät todella kuivaa elämää yläkansilla, joille ei köyhillä ollut mitään asiaa. Ne, jotka olivat perse auki bailasivat alakansilla rottien seassa ja pitivät hauskaa. Siellä oli kunnon bileet ja siellä Rosekin sai vihdoin rentoutua ja löysätä hieman korsettiaan ennen kuin heitti kuuluisassa autokohtauksessa all in. Kun laiva osui jäävuoreen, alkoi rikkaat ampumaan toisiaan, mutta köyhät pitivät yhtä. Tämä on klassinen esimerkki siitä miten meidän kovalevyä ohjelmoidaan ja kuten sanoin, jos emme ole valppaina saatamme jopa alkaa uskoa tuohon sontaan. Tarpeeksi kun katsomme näitä leffoja ja TV-sarjoja, joissa köyhistä tehdään sankareita ja massipäälliköt pannaan kaltereiden taakse, alamme pikku hiljaa elää itsekin siinä uskossa, että raha todellakin on paha.

Toinen rahaan liittyvä uskomus on se miten sitä kuuluu ansaita. Ensin käydään hetki koulua ja sitten painetaan 40 vuotta duunia, niinkö? Jos joku tekee jotain muuta niin häntä katsotaan vinoon ja supistaan selän takana. Kuulen usein puhuttavan termistä ”oikea työ”. Urheilijalta kysytään usein, että ”oletko miettinyt mitä oikeita töitä alat tehdä kun lopetat urasi?”. Minultakin kysytään joskus, että milloin menen oikeisiin töihin? No mikä on tämä oikea työ? Ja jos joku työ on oikea toiselle, pitääkö sen olla oikea kaikille? Vai onko oikea työ sitä, että sinne mennään klo 8 ja sieltä päästään pois klo 16 riippumatta mitä siellä tehdään? Lukuunottamatta sitä lyhyttä työharjoittelujaksoa silloin keväällä 2002 minä en ole ollut koskaan oikeissa töissä mikäli tuo edellä mainittu kriteeri pitää täyttyä. Lähimpänä oikeita töitä olen ollut vuonna 2008, mutta silloinkin sain itse päättää milloin menen työpaikalle ja milloin sieltä lähden pois. Sain myös itse päättää lomistani ja montako niitä halusin vuodessa pitää. En usko, että tuokaan olisi täyttänyt oikeiden töiden kriteereitä, koska olen ymmärtänyt, että oikeissa töissä lomapäiviä on joku tietty määrä vuodessa ja niihin voi koittaa toiveilla vaikuttaa, mutta viime kädessä pomo päättää milloin loman saa pitää. Oikeissa töissä kuulemma myös joku muu päättää palkkasi ja määrää työtehtäväsi ja lisäksi sinne pitää mennä tiettyyn kellonaikaan ja siellä pitää olla tietty aika. Anteeksi vaan, mutta jos kaikki nämä pitävät paikkansa niin oikeat työt eivät saa minussa aikaan minkään sortin positiivisia fiboja ja siksi olen itse valinnut aivan toisenlaisen polun kuljettavakseni. Tärkeintä kai työntekemisessä on se kokonaisvaltainen viihtyvyys. Jos viihdyt töissäsi, sitä on kiva tehdä ja sinne on kiva mennä niin halaa itseäsi. Oli työ mikä tahansa.

Kirjoitin aiemmin, että jo pienenä ihailin isäni työtä. Tai en minä siitä työstä mitään ymmärtänyt vaan siitä, että isä päätti itse pitää lomaa silloin kun äidille pankista loma myönnettiin. Isä sai lähteä mukaan pelireissuilleni myös arkisin muiden isien ollessa töissä. Isä sai pitää rokulipäivää jos siltä tuntui ja isä oli itse itsensä pomo. No, jokainen täyspäinen ymmärtää, että yrittäjällä on eri edut kuin palkansaajilla, mutta yrittäjyys vaatii tietysti myös tiettyä luonteenlujuutta, jotta homman saa toimimaan. Noin 80% kaikista uusista yrityksistä lopettaa toimintansa tai menee konkurssiin ensimmäisten 3 vuoden aikana, joten ei se yrittäminenkään aina ruusuilla tanssimista ole. Usein yrittäjä uskoo omistavansa yrityksensä, mutta todellisuudessa yritys omistaa yrittäjän. Työtä saa painaa ammusta iltamyöhään ja pienikin löysäily alussa saattaa kostautua ja johtaa yhtiön murenemiseen. Usein yrittäjä kantaa myös suurta taloudellista riskiä hartioillaan, joka lisää panoksia entisestään. Mikäli firman tuotto ei kata kiinteitä kuluja ja tuo meetwurstia pöytään, saattaa käydäkin niin, että mahtava liikeidea jää pelkäksi ideaksi ja jäljelle jää sijoitettu pääoma miinusmerkkisenä omalle tilille.

Vaikka kuinka omassa päässä ajatukset suhailivat 3.6.2002 ristiin rastiin ja epäusko otti niskalenkin, menin kuin meninkin tapaamaan Ollia ja Jonasta uudelleen sinä maanantaina. Kerroin, että olin alkanut kyseenalaistamaan eilen näytettyä ideaa ja ihmettelin, että jos kerran homma oli niin hyvä kuin eilen olin ymmärtänyt niin miksi kaikki ihmiset eivät tee sitä sen sijaan, että käyvät oikeissa töissä 40 vuotta ”paskalla palkalla”. (Nyt jos joku lukija tippui kärryiltä niin suosittelen lukemaan ensimmäisen artikkelini ”Kuka olen?”.) Olen myöhemmin ymmärtänyt, että syy tuohon oli juuri omissa uskomuksissamme. Uskomuksissamme rahan tekemiseen. Meihin on niin vahvasti istutettu vanha malli: käy koulua, opiskele ahkerasti, hae kunnon työpaikka ja työskentele ahkerasti 40 vuotta, jonka jälkeen päästään eläkkeelle ja valtio pitää meistä huolen. Miksi sanoin vanha malli? No siksi, että tuo malli ei ole enää tänä päivänä turvallinen. Meidän isovanhemmillamme oli aivan erilainen systeemi käytössä silloisessa teollisuusyhteiskunnan ajassa. Silloin esimerkiksi eläkejärjestelmä perustui siihen, että jokaista eläkkeellä olevaa kohti oli kuusi työtä tekevää suomalaista, joiden palkasta maksettiin tuon eläkeläisen eläke. Eläkkeen suuruus oli n. 65 % viimeisten 4 työvuoden keskiansioista. Tällä hetkellä Suomessa jokaista työtä tekevää ihmistä kohden on yksi valtion elätettävä. Ei enää pelkästään eläkeläisiä vaan myös opiskelijoita, sairaita, työttömiä, kotiäitejä ja muita, jotka saavat rahaa valtiolta. Näitä tukia ei maksettu silloin vanhan mallin aikaan, jolloin oli hyvä suunnitelma mennä kouluun, opiskella ahkerasti, hakea hyvä työpaikka ja tehdä siinä firmassa töitä aina eläkepäiviin saakka. Nykypäivän eläkkeet lasketaan koko työuran keskipalkasta ja tällä hetkellä se on siitä n. 45 %. On ennustettu, että kolmenkymmennen vuoden kuluttua eläkeikä on noussut lähemmäs 70 vuotta ellei jopa sen yli ja eläkkeiden suuruus on kutakuinkin 35 % työuran keskiansioista. Tämä siis bruttona eli siitä vähennetään vielä verot ym. kulut. 

Kun minulle kerrottiin verkostomarkkinoinnista niin nämä asiat tuotiin myös esille ja aloin miettiä tulevaisuuttani hieman eri vinkkelistä kuin mitä olin siihen saakka miettinyt. Nämä olivat asioita, joita ei ollut minulle koskaan kerrottu. En ollut osannut edes ajatella tällaisia asioita, sillä olin tuolloin vasta 22-vuotias. Aloin lukea lehtiä eri silmällä kuin aiemmin. Aloin lukea muutakin kuin urheilusivujen lätkätulokset. Aloin seurata uutisia. Siis niitä, jotka tulee TV:stä ennen tulosruutua. Aloin ymmärtämään, että maailma ei ehkä enää tarjoakaan sellaista turvaa, jota omat isovanhempani olivat siltä saaneet. Aloin miettiä lähimmäisteni työpaikkoja. Äitini oli ja on edelleen pankissa töissä. Tuolloin 2000-luvun alussa nettiyhteydet alkoivat yleistymään kotitalouksissa ja pankit rakensivat verkkopankkijärjestelmiä. Tajusin, että jos lähitulevaisuudessa kaikki maksaisivat laskunsa verkossa, niin kuka enää kävisi pankissa? Vanhemmat ihmiset ehkä, mutta ajan saatossa hekin vaihtavat hiippakuntaa ja uusi sukupolvi oppii nettipankin käytön jo imemällä äitinsä tissiä. Junissa ei tulevaisuudessa olisi enää veturinkuljettajia vaan niitä ohjattaisiin etänä. Videovuokraamot tulisivat katoamaan, sillä leffat vuokrattaisiin verkosta. Tapahtumaliput, hotellit, lennot ym. ostettaisiin verkosta. Tavarat, vaatteet, elektroniikka ja jopa ruoka hankittaisiin tulevaisuudessa nettikaupoista. Firmat siirtäisivät tuotantoa ulkomaille kustannussyistä ja robotit ja tietokoneet tekisivät ihmisten puolesta työt. Emme elä enää teollisuusyhteiskunnassa vaan olemme siirtyneet tietoyhteiskuntaan. Vanha malli ei vaan enää toimi samalla tavalla kuin ennen. Aloin jopa pelkäämään tulevaisuutta tietyllä tavalla ja siksi päätin aloittaa oman, vapaa-ajalla rakennettavan, liiketoiminnan verkostomarkkinoinnin parissa. Toki kävisin kouluni loppuun ja saisin turvaa tuovat insinöörin paperit, koska näin muutkin tekivät.

Tänä päivänä ei tarvitse kuin nostaa pää ylös, avata silmät ja todeta, että suuri osa noista muutoksista on jo tapahtunut. Jossain on koko ajan yt-neuvottelut käynnissä. Työntekijöitä irtisanotaan ja kouluja, sairaaloita ja varuskuntia lakkautetaan kuin liukuhihnalta. Itse asiassa laukkauttamisesta on tullut päivän sana. Jopa Nokia on myyty jenkeille! Mitä täällä tapahtuu? Toinen päivän sana on verkostoituminen.

Mitä verkostomarkkinointi oikeasti on ja millaisia arvoja se parhaimmillaan edustaa? Miksi tuo terminä on niin väärin ymmärretty  ja mitä kaikkea olen itse kokenut näiden 11,5 vuoden aikana? En tule pitämään myyntipuheita, vaan kerron kokemuksista aidan tältä puolen. Stay tuned.

Mainokset

9 kommenttia artikkeliin ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön

  1. Mahtava kirjoitus! Rahalla ei saa onnea jos ihminen on pohjimmiltaan negatiivinen ajattelussaan,silloin mikään rahamäärä ei tee häntä onnelliseksi. Jos ihminen on onnellinen ja positiivinen, niin lisää rahaa tekee hänet vielä onnellisemmaksi. Raha on vain idea kuten R.Kiyosaki opettaa.Raha voi tehdä sinut köyhäksi tai rikkaaksi riippuen siitä mikä on todellisuutesi.

  2. Innostunutta kirjoittelua!

    Myönteisenä katsoisin omakohtaisen lähestymistavan. Valottaisitko vielä lähdeviitteitä eläkejärjestelmään liittyen.

    Uskomuksista puhuessa vaikutat tekevän vastakkainasetteluita. Onko mahdollista, että saman uskomuksen tai sananparren voisi tulkita toisinkin eikä vain yhdellä tavalla?

    • Moikka,
      Tottakai ihmiset tulkitsevat asioita ja sanontoja eritavalla. Mikäli viittaat noihin artikkelin alussa mainittuihin sananparsiin niin kirjoitin niistä pilke silmäkulmassa 🙂

      Nuo eläkkeisiin liittyvät tiedot ja tulevaisuuden kauhuskenaariot olivat peräisin suomalaisen pankkiiriliikkeen julkaisusta, jonka luin muutama vuosi sitten.

  3. Hyvä kirjoitus. Ja jos sitä rahaa liikaa tulee, niin vielä on nitä, joita voit ilahduttaa, antamalla liiastasi. On niitäkin, jotka eivät ole tutustuneet verkostomarkkinointiin.

    • Hei,

      Kiitos kommentistasi. On hienoa nähdä miten moni varakas ihminen tekee avustustyötä ja hyväntekeväisyyttä ja usein vielä omien järjestöjensä kautta. En ottanut kirjoituksessani kantaa ihmisten tulotasoon vaan halusin avata omaa näkemystäni siitä, että tämän päivän maailmassa on paljon erilaisia vaihtoehtoja tulla taloudellisesti toimeen. Artikkeli käsitteli uskomuksia, ei kenenkään tuloja.

  4. Huikee kirjotus taas mentorilta 🙂 Teknologia on menossa tuohon kovaa vauhtia että kaikki automatisoidaan. Nään tulevaisuudessa ihan erilaisia työpaikkoja, kun nykypäivänä. Kiitos Olli 🙂

  5. Uskomukset voivat olla usein ihmisten mielissä harmittavan tiukassa ja kannustankin avoimesti heitä, jotka uskaltavat tai viitsivät innostaa ja ravistella kanssaihmisiä ajattelemaan asioista toisin, oman intonsa ja tietonsa avulla. Selväähän on, että tässä maailmassa on paljon erilaisia mahdollisuuksia olemassa ja tärkeintä olisikin pyrkiä näkemään rajoitukset korkeintaan hidasteina, ei rajoitteina. Tosin, eihän tämä toki ole aina yhtä helppoa toteuttaa käytännönssä kuin sanoa, mutta, koska omassa blogissani käsittelin osittain samaa asiaa, jätän pohdintaosioni myös tähän näkyville.
    Minut ja ajatukseni tavoittaa halutessaan blogista: pappipakinoi.blogspot.com

    Pohdinnaksi:

    Kuinka usein tuletkaan miettineeksi ovatko totutut toimintatapasi mahdollisesti liian syvälle juurtuneita valmiita malleja. Kuinka paljon käytät aikaasi todellisuudessa tämän asian pohtimiseen? Mieti, olisiko katsontakantaa mahdollista herkistää nykyistä laajemmalle ja venyttää omaa mukavuusaluetta uusille uomille, jotta tuttujen asioiden ”totuus” tulisi itsellesi entistä paremmin tietoisuuteen. Useinhan uudet asiat vain vaikuttavat todellisuutta pelottavimmilta ja ehkä hyödyttömimmiltä kuin loppujen lopuksi ovatkaan. Ja silti yhtä totta, usein vanhassa voi olla vara parempi.
    -Pappi Ahtonen-

  6. Hyvää pohdintaa, ja omien ajatusten jakamista, kiitos. Itse en sananparseja tunnista, eli ehkä niitä ei ole minun ympäristössä viljelty. Itse koen ne nykyään hauskoiksi sananlaskuiksi, jotka huumorilla otettuna on hyviä. Kynttilää on pidetty aikoinaan vakan alla eri syistä, kuin nyky päivänä, mutta en itsekään ymmärrä miksi? Jaettu onni/ilo on paras ilo! Itse koen olevani kohtalaisen uusille asioille, mutta olen matkan varrella oppinut myös suodattamaan asioita, jotka koen esim. epäeettiseksi. Verkostomarkkinointi varmasti kasvattaa, jos luonteen piirteet on toiminnalle otolliset. Kuitenkin Suomi on rakennettu yhteiskunnaksi, jonka on tarkoituskin olla tietyiltä osa-alueilta vakaa, turvallinen ja epä jenkkimäinen. Ihmisen luonteen piirteitä on myös paljon erilaisia (geeniperimä), joka myös muokkaa vauvasta asti ihmisen tapaa olla ja hengittää tulevaisuudessa.

    Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä!

    Markus

  7. Paluuviite: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön? | Today I'm unstoppable

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s